Taas näitä taivaskuvia. Ei keksinyt muuta tähän hätään.Tokavikan työpäivän (jihuu! hurraa!) kunniaksi päätin vähän päivitellä blogia pitkästä aikaa. Älkää peljätkö, en aio tarjoilla mitään kaikenkattavaa stooria viimeisten puolentoista kuukauden tapahtumista. Sitäpaitti ei mun elämässä yleensä tapahdu mitään niin jännää, että siitä kannattaisi kauheasti alkaa meuhkaamaan.
Töissä menee edelleen sillain tasaisen tappavasti, parempia aikoja odotellessa. Yritän muodon vuoksi rääpiä vielä yhtä isoa juttua kasaan, ettei tarttisi sitten lomien jälkeen heti paahtaa ylitöitä, mutta myönnän että perin nihkeästi kapajaa Touhiksen käsi kohti puhelinta näinä päivinä. Taitaa jäädä asiantuntijahaastattelut elokuulle. Ja ainahan voi uskotella itselleen, että ei ne kuitenkaan olisi olleet edes paikalla/vastanneet puhelimeen/ehtineet haastateltaviksi/halunneet kommentoida. Ah suloinen itsepetos, mihin joutuisinkaan ilman sitä. (pöpilään, varmaan. tai johonkin hyvään työpaikkaan.)
Touhulan teiniosasto kunnostautui loppukeväästä taas sekä harrastuksissa että koulutyössä. Kuopus oli peräti luokkansa paras ja sai paikallisen Lions Clubin stipendin. Tyyppi oli itse vaan, että ”jes, sain matikasta kympin ja B vaan ysin”. (B on siis sen bestis.) Perin kilpailunhaluinen mukula on se, mihinkähän mä sen kanssa vielä joudun. Samana päivänä se oli vielä hilkulla voittaa oman tallin kisoissa helpon kouluratsastusluokan parinkymmenen lähtijän joukosta, onneksi jäi nipin napin toiseksi. Kyllä se tekee ihmisentaimelle hyvää välillä hävitäkin.
Elukkaosaston kuulumiset: Touhulla menee harvinaisen hyvin, koska viime aikoina ei ole pudonnut lumia katolta (vaikka näillä lämpöasteilla sekin ehkä voisi olla teoriassa mahdollista, ai mikä kasvihuoneilmiö?) ja toistaiseksi ainokainen ukonilmakin sattui niin, että oltiin kaikki kotosalla. Meille muutti myös uusia perheenjäseniä, rottia elikkäs kotoisammin siimahäntiä. Sh ykkönen on vilkas keppostelija ja Sh kakkonen rauhallisempi ruuasta nautiskelija. Ja söpöjä kuin mitkä, myönnettävä on.
Ei mulla sit vissiin muuta akuuttia asiaa ollut. Laadin tänään vähän lomatyölistaa (tiedän, ei sais mutkun on rippijuhlia ja kaikkea muuta) ja siitä tuli pitkä. Toisaalta oma vika, olen ihan törkeästi lykännyt kaikki mahdolliset asiat ”sitkun mulla on loma” -mantralla hamaan tulevaisuuteen.
Ja loppuun vielä mainos hyvän asian puolesta: Älä häkitä -kampanja muistuttaa, ettei ihmisen parasta kaveria saa laittaa häkkiin. Taidan olla aika naiivi, mulle ei ole tullut mieleenkään hankkia Touhulle häkkiä edes kaikkein hankalimpina aikoina.
